Pitkästä aikaa tännekkin pääsee kirjotteleen... Ei oo kerennyt ja tää painon putostuskaan ei ole enää se mun elämän ykkösasia :D
Tarkemmin sanottunu, mulla oli siis työterveyslekurille myös aika, kävin siellä ja hän kyseli paino ongelmaani mitä olin terkkarille edellis kerralla puhunut. Me juteltiin ja mä olin alkuun taas et plääplää kun se selitti etteihän sun tarvi laihduttaa yhtään... Se sanoi, että mun työssä täytyy olla sitä massaa enemmänkin! En mä muuten jaksa jos meinaan tiputtaa painoa. Ja hän sanoi, et jos 4kiloa tippuu niin 2kiloa niistä on ainakin lihasta joka lähtee.... En mä viel siel lääkärissä uskonu niitä juttuja... Eli mulla on siis vielä se 4kiloa siihen tavoitteeseeni (45) tai pikkasen vajaa, mut en mä enää sitä aio niin tarkkaan tiputtaa... Huomasin nimittäin töissä alku viikolla, etten jaksanutkaan tehdä yhtä raskasta työvaihetta, minkä kyllä vielä edellis viikolla ja aikaisemmin jaksoin tehdä,silloin mä tajusin, että mä todella tarvin massaa mun kehoon, en mä voi enää laihduttaa jos haluan jatkaa tuolla pitkään töissä. Ja mun unelmahan on olla siellä eläkeikään asti. Kaikkein v-mäisintä siinä oli kun en jaksanut tehdä sitä juttua loppuun, meidän uus pomo käveli siitä vierestä ja kysyi tarvinko apua. Pakkohan mun oli suostua sen avun antoon, tuskin näytti hyvältä kun mä siinä rimpuilin hiki päissäni. Mä haluan uskoa, että se johtuu siitä et mun paino on tippunu ja lihakset kadonnut siinä mukana, enkä laita yhtään sen piikkiin että mulla on nyt ollu reilu viikon kauhea flunssa, tokihan sekin vaikuttaa tuohon ettei ole niin pirtsakka olo. Mutta mielestäni parempi siis että painossa se vika.
Muuten on mennyt kivasti. Tai niin ainakin uskottelen.... En halua miettiä edes pahoja juttuja vaikka tällä viikolla yksi semmoinen kävikin.
) silmät vaan turpos ja tuli entistä vittumaisempi olo. Aamulla oli edelleen silmät kauheen turvonneet, hävetti mennä töihinkin. Onneks turvotus laski niitten ekojen tuntien aikana, koska mulla oli myös työterveyslääkörille aika tänään. Kerroin hänelle myös tästä laihis urakastani, ei sanonut mitään pahaa siitä mikä on tavoitepainoni! Ensimmäinen joka ei sano mitään negatiivistä siihen. Puoli tuntia ainakin juteltiin mun laihduttamisesta. Pelkäsin koko ajan et joudun nostaan paitaa ja näyttään mahan. En tarvinnut onneksi !Kerroin hänelle myös siitä "ekasta" työpäivästäni kun sain aloittaa taas, siivooja kun oli samaan aikaan pukukopissa kun vaihdoin työhousuja päälleni, tunsin hänen katseen itsessäni, kun riisuin housut. Tunsin että olin aivan punainen, yritin puhua jotain, hyvä että sai selvää. Olin aivan paniikissa, kun tunsin että joku katsoo minun läskejäni! Se oli kamalaa!